Haimme Hanin sunnuntai iltana. Aivan ihana kissa... Osaa tehdä tarpeensa hiekkalaatikkoon ja syö hyvin. Pikkuinenhan Hani vielä on.... Käytettiin äsken ensinmäistä kertaa ulkona.
Eikö olekkin valloittava katse. Nytkin Hani nukkuu minun sylissä, joudun kirjoittamaan yhdellä kädellä. Yöllä Hani nukkuu meidän keskellä ja joudumme varomaan ettei se litisty kun se on niin pieni. Ei auta vaikka nostamme sen omaan pesäänsä, ei mene kuin minuutti kun se on tullut taas meidän sänkyymme. Viime yönä se nukkui Arton pään päälläkin.
Kommentit